Mearra Nieidalla, Pekan veneellä, jolla purjehdimme maapallon ympäri, oli pakollisena luettavana Laurence Bergreenin ”Yli maan ääreen – Magalhaesin kohtalokas purjehdus maailman ympäri”. Kirjassa kuvattiin seikkaperäisesti, miten Magalhaesin retkikunta vuosina 1519-1521 pyrki ensimmäisenä valloittamaan Maustesaaret Espanjan kruunulle. Magalhaes otti riskin ja lähti tekemään matkaa lännen kautta. Retkikunta kolusi Patagonian Atlantin puoleista rannikkoa ja etsi salmea, joka yhdistäisi Atlantin Etelämereen. He tarkistivat jokaisen lahden tuhansien kilometrien matkalla. Lopulta reitti löytyi. Rohkeita miehiä olivat ja he pääsivät 27. marraskuuta Etelämerelle. Salmi on nimetty Magalhaesin salmeksi ja Magalhaes antoi löytämälleen merelle nimen Mar Pacifico, Tyynimeri, koska se oli niin paljon rauhallisempi kuin Atlantti.

Tänä päivänä Magalhaes näyttää elävän edelleen täyttä elämää näillä seuduilla. Hänen mukaansa on nimetty leipomo, pesula, kaupungin vesilaitos, bussiyhtiö, olutmerkki ja aika monta katua. Oli aika juhlavaa seistä Kolumbuksen ja Magalhaesin kadunkulmassa!

Tätä meidän reissua suunnitellessa minulla oli toiveena, että pääsisimme seilaamaan Magalhaesin salmea pitkin. Löysimme viimein chileläisen autolauttayhteyden Puerto Williamsista Punta Arenaan. Yaghanin reitti kulkee ensin Beaglen salmea länteen Tyynelle merelle ja sitten koukkaa sieltä Magalhaesin salmeen ja sitä pitkin sitten pohjoiseen kohti Punta Arenasta. Saimme ”ykkösluokan” kansipaikat (pehmustettu penkki, joka kääntyi lähes makuuasentoon) tästä paljon maailmaa nähneestä aluksesta ja olimme valmiit 30 tunnin seikkailuun jäätiköiden ja lumihuippujen reunustamaan kapeaan salmeen.

Monella merellä seilannut Jukka totesi, että nyt oli kyllä yksi hienoimmista merireiteistä, jonka hän on elämässään kokenut. Samaa mieltä olen minä! Meillä kävi vielä loistava tuuri sään suhteen. Puerto Williamsissa ja Ushuaiassa oli satanut lunta ja räntää viimeiset kaksi päivää ennen meidän merimatkaa. Nyt oli tyyntä ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Reissun alkupäätä sanotaan glacier avenueksi, koska siihen laskeutuu useita jäätikköitä vuorten väleistä. Me näimme nuo täydenkuun valaisemana.

Lauttamatka oikeastaan vasta osoitti, miten eristäytynyt maailman eteläisin kunta, Puerto Williams, oikein on. Tämä 30 tunnin autolautta on sinne ainoa yhteys, jolla kauppoihin saadaan tavaraa ja saarelaisten kalastama king crab, jättiläisrapu, maailman markkinoille. Jos Puerto Williamsissa ei olisi Chilen laivastotukikohtaa, tulisiko tänne mitään yhteyttä ja mistä se kylmä kalja niille Kap Hornin kiertäjille tulisi? Autolautta teki matkalla yhden pysähdyksen. Keskellä ei mitään olevaan toiseen armeijan outpostiin, Yendagayaan. Toivat sinne ainakin riisiä, omenoita ja juoksumaton!

Kyllikki Villa (suomalainen seikkailijanainen) henkisen matkamme päätepysäkki oli Punta Arenas. Olemme Jukan kanssa seuranneet Chilen tilannetta ja täällä nyt ensimmäisen kerran törmäsimme mielenosoitukseen, poliisipartioon ja ilkivallan merkkeihin. Kaupungissa oli viikko sitten ollut rajumpia mellakoita. Nyt mielenosoitus oli vappumarssimaisen rauhallinen. Sen verran tiukasti pankit ja liikkeet suojasivat ikkunat vanerilevyillä ja kaltereilla, ettei tuohon rauhallisuuteen auta tuudittautua. Marssilla oli myös mukana lapsia ja mummoja heiluttamassa lippuja ja puhaltamassa pillejä. Tämä kertoo, että mellakat eivät ole vain pienen joukon anarkismia, vaan koko kansa näyttää olevan huolissaan tulevaisuudestaan. Olemme varovaisia ja olemme jo muuttaneet reittisuunnitelmiamme. Emme lähde joulukuun alussa Valparaisoon tai Santiagoon.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

•