Nyt ollaan sitten Puerto Williamsissa, Beaglen salmen eteläpuolella olevassa 2000 asukaan kunnassa, Chilessä. Matka salmen yli ei ole kuin 70 kilometriä, mutta tuntuu, kuin olisimme tulleet ihan toiseen maailmaan. Ushuaiassa koirat kuljeskelivat vapaana kaduilla. Täälläkin koirat ovat vapaana. Sen lisäksi pääkadulla tulee vastaan 6 hevosen joukkio ja seuraavassa kulmassa törmäämme vapaana käyskenteleviin lehmiin. Hiekkateitä tallustellessamme, meidän oli oltava tarkkana, ettemme astu ”liukumiinaan”!
Olemme täällä vain yhden yön yli. Tarkoitus on seuraavana päivänä hypätä Yaghan autolautan kyytiin, joka vie meidät Beaglen ja Magellanin salmien kautta Punta Arenaan. Lyhyt visiitti, mutta paljon elämyksiä.
Lähdimme etsimään paikallista pursiseuraa, yacht clubia. Ajattelimme, että täältä täytyy löytyä klubi, jonne Kap Hornin kiertäjät pysähtyvät lepäämään ohitettuaan ehkä maailman merien legendaarisimman maamerkin. Onhan tämä ikään kuin kulman takana ja ensimmäinen paikka, josta ostaa kylmä olut. Mastot ohjasivat meidät oikeaan paikkaan. Emmimme mennä sisään. Paikka näytti kaoottiselta. Eri maiden lippujen alla olevia purjeveneitä oli niputettu suureksi lautaksi rapistuvan, lähes mädäntyvä vanhan proomun molemmin puolin. Rohkaisimme mielen ja astuimme proomun kannelle. Ovesta sisään ja olimme proomun matalassa salongissa, jonka seinät ja katto oli täynnä Kap Hornin kiertäjien viirejä ja lippuja!
Löysimme viiden suomalaisveneen viirit: s/y Sarema, Fågel Bla, s/y Omaha, s/y Cara Mia ja Hannun ja Aulin veneen viiri. Kannattaa käydä katsomassa sarema.fi kotisivuilta tämän veneen seikkailuista – Koillisväylää, Luoteisväylää, Etelämannerta ja vaikka mitä!
Tutustuimme ranskalaiseen yksinpurjehtiaan Ericiin, joka on ollut Puerto Williamsissa jo useita vuosia. Eric oli juuri sopimassa seuraavalle päivälle Kap Hornin kierrosta nuoren ranskalaispariskunnan kanssa. Vuoden maailmaa kiertävät nuoret olivat etsineet kipparia, joka veisi heidät Kap Horniin. Nyt oli sopiva korkeapaine tulossa seuraavaksi neljäksi päiväksi ja Eric otti nuo noviisit, jotka eivät ole koskaan purjehtineet, matkaseuraksi neljän päivän Kap Hornin kierrokselle. Tyttö ei edes tiennyt, mitä merisairaus tarkoittaa!
Kysyin Ericiltä, lasketaanko Puerto Williamsista käsin tehty pikainen Kap Hornin kierros ”hornariksi”. Teknisesti kyllä, mutta itse kaksi kertaa oikeasti yksinpurjehtineena Kap Hornin kiertäjänä Eric sanoi, ettei sillä nyt ihan joka paikassa kannattaisi kovaan ääneen leuhkia. No, vaihdoimme Ericin kanssa yhteystietoja ja tiedä vaikka tekisimme matkasuunnitelmaamme muutoksia joulukuun alussa. Eric on tehnyt tuollaisen keikan 16 kertaa.
Nukuimme yön kylän ”parhaassa” bed and breakfast majatalossa, toissa vuonna valmistuneessa Fio Fiossa. Hotellin omistaja Maurice oli myös kiinnostava tuttavuus. Maurice on antropologi, joka on viimeiset 17 vuotta ollut töissä Hurttigruttenin aluksilla. Hän pitää Etelämantereen risteilyjen aikana luentoja alkuperäiskansan tavoista ja historiasta. Hän oli perustamassa Puerto Williamsin loistavaa intiaanien historiaa avaavaa museota ja kylän matkamuistoissa on kuvituksena Mauricen piirustuksia ja hän kuuluu kunnan matkailulautakuntaan.
Puerto Williamsin kunnanjohtaja suunnitteli tänne kansainvälistä jääkiekkotapahtumaa. Suuruuden hullu suunnitelma sanoi Maurice. Järvet kyllä jäätyy, mutta ei täällä ole luistimia eikä kukaan osaa luistella. Matkailulautakunnan puheenjohtajana Maurice on ottanut ohjat hankkeesta ja suunnannut sen uudestaan. Hänellä on haave saada lapset ulos nauttimaan talvesta (lue pois tietokoneen ääreltä). Miten olisikaan mahtavaa saada lapset jäätyneillle lammille luistelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa. Olivat jo aloittaneet vanhoilla kaunoluistimilla, harjoilla ja tennispalloilla. Nyt tarvitaan hokkareita ja oikeita mailoja ja joku valmentamaan. Vähänkö me Jukan kanssa innostuimme tästä projektista!
PS. Puerto Williamsissa lajitellaan jätteet
Observations - arjen havaintoja maailmalta 