Inkojen legendan mukaan auringon jumala Inti lähetti poikansa Manco Capacin yhdessä kuun tyttären, Mama Occlon, kanssa etsimään hedelmällistä maata, johon asettua. Manco Capac ja Mama Occlo löysivät mieluisan alueen ja nimesivät sen Cuscoksi, josta kehittyi mahtavan inkavaltion loistelias keskus. Inkojen kielellä Cusco tarkoittaa maailman napaa, joten nuorenparin nimivalinta uudelle kotipaikalle näytti osuneen ihan nappiin!
Cuscon Inkamuseossa opimme, että Inkavaltakunta sai alkunsa noin 1000-luvulla. Varsinainen laajeneminen parhaimpaan loistoon alkoi 1438 kun Pachachutesta tuli Inkakuningas. Hän oli sekä taitava sotilas että diplomaatti ja sai neuvottelemalla ja taktisilla naimakaupoilla naapuriheimoja puolelleen usein ilman taisteluitakin. Kun espanjalaiset tulivat alueelle 1533, Inkavaltio ulottui Ecuadorin ja Kolumbian rajalta aina Chilen Santiagoon saakka. Inkat olivat luoneet hyvän hallintojärjestelmän ja kattavan tieverkoston haastaviin olosuhteisiin Andien ylängöille ja laaksoihin. Heillä ei kuitenkaan ollut kirjoitettua kieltä, eivät olleet keksineet pyörää, eikä heillä ollut käytössä vetojuhtia. Jostain syystä heille ei ollut myöskään valjennut raudan salaisuus, vaikka olivat loistavia työstämään kultaa, hopeaa ja kuparia.
Pyhä laakso, Sacred Valley, oli Inkojen vilja-aitta. Cuscon läheisyydessä oleva laakso on noin 100 kilometriä pitkä ja leveimmilläänkin vain kilometrin leveä. Laaksossa viljeltiin maissia ja se oli yksi harvoja paikkoja, joista oli järkevä kulkuyhteys viidakkoalueille. Viidakosta tuotiin ennen kaikkea kokapensaan lehtiä ja chiliä Cuscon ylimystölle.
Pyhässä laaksossa on useita inkaraunioita: Saqaywaman, Puka Pukara, Runkurakay, Phuyupatamarca, Ollantataytambo…. Näistä englantilaisen tutkimusmatkailijan, Hiram Binghamin, vuonna 1911 löytämä Machu Picchu on ehdoton ykkönen. Kun suunnittelimme reissuamme, me melkein jätimme Machu Picchun väliin. Ajattelimme, että se on liian turistinen. Onneksi oli ystäviä, jotka sanoivat, että onhan sinne nyt mentävä, kun kerran siellä päin liikkuu. Onneksi menimme. Oli nimittäin häkellyttävän vaikuttava paikka!
Me tulimme taksilla Cuscosta Ollantataytamboon, josta hyppäsimme Peru Railin maisemajunan kyytiin. Puolentoistatunnin junamatka alpakka neule muotinäytöksineen ja perinnetanssiesityksineen (!!!) toi meidät Aquas Calientesin kylään. Aquas Calientes oli absurdi paikka. Se on syntynyt kirjaimellisesti ratakiskojen ympärille. Juna pysähtyi keskelle hotelli- ja ravintolakeskittymää ja rata kulki koko kylänraitin läpi. Aquas Calientesista pääsee Machu Picchulle joko kapuamalla puolitoistatuntia jyrkkää rinnettä ylös tai serpentiinitietä bussilla.
Lyhyt yö hotellissa ja meillä oli seuraavana aamuna herätys 4.30. Ensimmäiset bussit lähtisivät 5.30 ja halusimme päästä ylös Machu Picchulle (jatkossa MP) heti aamusta ennen kuin sinne tulisi liikaa ruuhkaa. Aamu oli sateinen ja itse asiassa koko päiväksi oli luvattu kunnon sateita. Olimme osanneet tähän varautua, sillä olimmehan liikenteessä pahimman sadekauden aikaan. Mutta, kun pääsimme ylös, sade olikin hellittämässä ja MP avautui taianomaisena näkynä edessämme. Raunioiden takana oleva Huyana Picchun vuori oli vielä osaksi pilvien ja sumun peitossa, mutta varsinaiset MP:n rauniot näkyivät uskomattoman kauniina alemmalla kannaksella. Koska olimme tulleet ylös ensimmäisten joukossa, raunioilla ei vielä ollut vartioita lukuun ottamatta muita ihmisiä.
Siinä me sitten Jukan kanssa seisoimme ja haukoimme henkeä. En todellakaan ollut osannut varautua näin henkeä salpaavaan näkyyn. Aamun usva antoi paikalle juuri oikeanlaisen lisäefektin. Orastavan auringonvalon tuoma vihreys, raunioiden levittäytyminen harmonisesti kannaksen molemmille puolille ja Huyana Picchun majesteettinen muoto loivat aivan uskomattoman kokonaisuuden.
Ennen laskeutumista varsinaisille raunioille, kapusimme Jukan kanssa itäpuolella olevalle Machu Picchu vuorelle, josta oli hieno näkymä koko alueelle ja ympäröivään laaksoon. Sieltä pystyi hyvin paikantamaan Auringon temppelin, pääuhripaikan, maanviljelyspengerrykset ja asunnot. Kun pääsimme alas raunioiden äärelle, ihailimme Inkojen kivenhiontataitoja. Kivet oli kuulemma hiottu paikan päällä ja uusi kivi hiottiin aina sen mukaan, minkälaisen kiven naapuriksi se tulee. Saumat olivat just eikä melkein, eikä kivien väliin pysyisi ujuttamaan partakoneen terääkään. Aivan uskomatonta! Machu Picchua onkin kehuttu siitä, että paikka sopii loistavasti luontoon, arkkitehtuuri on harmonista, rakennukset on sijoitettu niin, että auringon valoa tulee mahdollisimman paljon eri rakennuksiin ja koko alue on esteettinen kokonaisuus. Ei tämä suotta ole yksi maailman uudesta seitsemästä ihmeestä!
Junakyydille vaihtoehtoinen tapa tulla Machu Pichulle on patikoida kolme päivää nk. Inka Trailia pitkin Ollantataytambosta. Meidän harmiksi tuo yksi legendaarisimmista vaellusreiteistä, joka kulkee kuuden muun inkaraunion kautta, on helmikuussa suljettu sadekauden takia. No, ehkä sitten seuraavalla kerralla!
Olemme Jukan kanssa yrittäneet ymmärtää, miten 500 vuotta sitten kukoistanut vauras Inkavaltio voi hävitä lähes olemattomiin. Tämä ei näytä olevan ihan yksiselitteinen asia. On arvioitu, että Inkavaltakunnan väkiluku oli 20-30 miljoonan paikkeilla vuonna 1533 espanjalaisten aloittaessa sodan Inkavaltiota vastaan. Noissa sodissa ja Inkojen omissa sisällissodissa kuoli paljon ihmisiä. Espanjalaisten tuomat taudit, isorokko, lavantauti, yms. aiheuttivat tuhoisia epidemioita ja tappoivat suunnattomia määriä ihmisiä. Erään tutkimuksen mukaan 90% inkapopulaatiosta olisi kuollut 1600-luvun alkuun mennessä. Lisäksi espanjalaiset valloittajat systemaattisesti kielsivät inkaperinteiden harrastamisen, ottivat suuren joukon alkuperäiskansan väkeä kaivoksiin ja viljelmille pakkotyöhön ja tehokkaasti käännyttivät paikallisia kristinuskoon. Joka tapauksessa nykyperulaisilla taatusti virtaa inkaverta suonissaan ja he ovat silmin nähden ylpeitä kulttuuristaan.
Yksi anekdootti vielä. Kun espanjalaiset tulivat Cuscoon ja näkivät kaiken kullan ja hopean loiston, heihin iski suunnaton ahneus. Kaikki tämä meille ja heti! Inkojen oman kulttuurin mukaan hienosta vikunjan ja alpakan villasta tehdyt taidokkaat tekstiilit olivat paljon arvokkaampia kuin kulta ja hopea. Näitä eivät espanjalaiset noteeranneet millään tapaa.
Toinen anekdootti. Inkojen uskomuksen mukaan maailma jakaantuu kolmeen tasoon: yläpuolininen, jumalten maailma, jonka symboli on kondor kotka, elävä maalima, jota symboloi puuma ja kuolleitten maailma symbolinaan käärme.
Observations - arjen havaintoja maailmalta 