Upiricuy vain täältä Bolivian suola-aaavikolta! Upiricuy kuulostaa tosi hupaisalta sanalta ja se tarkoittaa kippis quechuan kielellä. Quetchuanin kieli on yksi tärkeimpiä Bolivian 42 alkuperäiskielistä. Bolivialaisten yleisin käyttökieli toki on espanja, mutta kouluissa opetetaan myös alkuperäiskansojen kieliä. Muutenkin Bolivian alkuperäiskansojen kulttuurien näkyminen katukuvassa on yllättänyt. Chile ja Argentiina vaikuttivat tässä mielessä paljon tasapaksuimmilta, vaikka alueellisesti ovatkin Boliviaan paljon suurempia.
Vietimme pari päivää Salar de Uyunissa, joka on maailman suurin suola-aavikko. Pinta-ala on 12 000 neliökilometriä ja siellä on 10 miljardia tonnia suolaa. Suola-aavikko kuulemma näkyy avaruudesta samalla tapaa kuin Kiinan muuri. Iso se on! Nukuimme yön yhdessä seudun suolaharkoista rakennetuista hotelleista. Seinät olivat suolaa, aulan istuinryhmät olivat suolasta samoin kaikki koriste-esineet, jopa Star Wars hahmot oli veistetty suolasta. Meidän piti ihan nuolaista hotellin seinää varmistaaksemme, että se oli suolainen. Oli se.
Paikallisilla on lupa ”louhia” suolaa ja muokata sitä myyntikuntoon ruoanlaitossa käytettäväksi. Turismi on kuitenkin tottakai suurin bisnes. Mekin ihan hullaannuimme ottamaan mitä kummallisimpia valokuvia, joissa leikitellään perspektiivillä. Mietimme, että onnistuisikohan sama merenjäällä, jos vain meret taas joskus jäätyisivät.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Bolivian suola-aavikoista on tullut strategisesti tärkeä alue litiumin takia, jota käytetään niin kännyköiden kuin sähköautojen akuissa. Täällä on mahdollisesti jopa puolet maailman litiumvarannoista. Mitään ei ole vielä kuitenkaan kaivettu. Poispotkitun presidentti Moraleksen aikana säädettiin laki, joka takaa että litiumvarannot ovat valtion omaisuutta. Moraleksen kunnianhimoisena tavoitteena oli yhteistyössä kiinalaisten kanssa rakentaa akkutehdas Boliviaan. Tämä 2,3 miljardin dollarin sopimus piti allekirjoittaman juuri ennen kuin Morales joutui lähtemään maanpakoon. Syy maanpakoon toki oli vaalivilppi, mutta kansainvälisissä lehdissä on spekuloitu myös USA:n sekaantumisesta juuri litiumin takia. Tähän jos johonkin sopii bolivialaisten sanonta: ”Todo es possible, nada es segudo!” eli kaikki on mahdollista, mutta mikään ei ole varmaa.
PS 1: Olemme Jukan kanssa ihailleet paikallisten naisten perinneasuja ja erityisesti vanhempien naisten perinteisiä knallihattuja, jotka keikkuvat korkealla päälaella. Ihmettelimme, miten hatut pysyy päässä ja arvelimme, että niissä täytyy olla joku pinnikiinnitys tai vastaava. Tänään selvisi, miten asia on. Naiset opettelevat kävelemään niin ryhdikkäästi, että knalli pysyy päälaella. Lisäksi apuna on pitkien lettien päähän sidotut pienet painot, jotka pitävät ryhdin hyvänä.
PS 2: Täältä La Pazin toreilta voivat taikauskoisimmat ostaa kuivattuja laman sikiöitä varmistamaan, että äiti maa pitää asiat kunnossa. Hurjan näköisiä myyntitiskejä!
Observations - arjen havaintoja maailmalta 