Etiketti sen kertoo: 100% Malbec, 50% palstoilta numero 10 ja 12 1300 metristä, 50% palstalta 5 1500 metrin korkeudelta. Uco Valley, Tunyan, Mendoza.

Mendozan ja siellä erityisesti Uco Valleyn viinien salaisuus on mineraalisessa maaperässä, jäätiköiltä valuvassa vedessä ja runsaassa annoksessa auringonpaistetta. Rypäleet kasvavat yli 1000 metrin korkeudessa, jossa ne imevät auringosta voimaa ja muuttavat sen intensiiviseksi mauksi. Parin viikon oleskelu yli kahden kilometrin korkeudessa oli valmentanut meidät hyvään maistelukuntoon. Pystymme maistelemaan ilman lisähappea. Välivesitankkauksemme on kohdallaan. Lisäksi olemme saaneet lisävahvistuksia: Pekka ja Virpi saapuivat Suomesta viimeisimpien viinitärppien kera. Mikä tärkeintä, hyvät ystävät täydentävät parhaimmankin viinin bukeen!

Jesuiitta-munkit, jotka tulivat tänne käännyttämään alkuperäiskansaa kristinuskoon, aloittivat viininviljelyn täällä Mendozan laaksossa joskus 1600 luvun alkupuolella. He tekivät viiniä omaan käyttöön. Ensimmäinen viiniboomi oli 1800-luvun lopulla, kun espanjalaisten siirtolaisten määrä kasvoi. Maahan tuli tuolloin sekä viinintekotaitoa, että kysyntää. Toinen boomi oli sata vuotta myöhemmin, kun kansainväliset investorit ja viinintekijät löysivät Mendozan potentiaalin 1990-luvulla. Jonkun tilaston mukaan Mendozan laaksossa oli vuonna 1830 tuhat hehtaaria viiniviljelmiä, 1910 niitä oli jo 45 000 hehtaaria ja nyt ”viinillä” on jo kolmannes Uudenmaan pinta-alasta, lähes 200 000 hehtaaria. 

Asuimme Pekan ja Virpin kanssa Mosquita Muertan viinitilan keskelle rakennetussa rustiikkisessa talossa. Don Arturo niminen talo oli loistava tukikohta tehdä täsmäiskuja Uco Valleyn eri viinitiloille, fincoille ja bodegoille. 

Visiteerasimme pitkällä kaavalla Andelunan, Giminez Riilin, The Vines of Mendozan, Salenteinen, Monteviejon, Enzo Bianchin ja La Azulin viinitiloilla. Oli kiinnostava nähdä erilaisia konsepteja.

Salentein on massiivinen tila taidenäyttelyineen, joka on osa hollantilaisen omistajan konglomeraattia. Loistavat viinit. Heidän Primus sarjan Pinot Noir vuodelta 2015 oli erinomainen. Valitettavasti paikasta ja erityisesti ravintolasta puuttui sielu siitä huolimatta, vaikka tilalla oli oma kappeli.

The Vines of Mendoza on konsepti, jossa kaksi investoria Pablo Giminez-Riili ja Michael Evans ovat myyneet osuuksia 250 piensijoittajalle. Konseptissa sijoittaja saa 20% alennusta hotellin ja ravintolan palveluista ja vuosittain 1000 pulloa viiniä omalla etiketillä. Fiini, mutta voisi olla hieno ravintola missä päin maailmaa vain – ei vakuuttanut. 

Monteviejon perusti vuonna 1990 ranskalainen viinimestari, joka oli kerännyt 7 hengen kimpan ja he kaikki perustivat omat tilat vierekkäisille tonteille. Jokainen tekee ja myy viinit omalla brändillään, mutta tekevät kimpassa Clos de los Sietes viiniä, joka sinetöi heidän yhteistyön markkinoinnissa, logistiikassa, investoinneissa yms. Panostavat laatuun. Firma malttaa säilöä viinejä 3 vuotta tynnyrissä ja vielä sen jälkeen 5 vuotta pullossa ennen myyntiä. Osa La Violetta sarjan viineistä onkin päässyt maailman 30 parhaan viinin joukkoon. Ruoka oli maittavaa ja palvelu mutkatonta. Energiatehokkuus huomioitu prosessissa ja katolle on tulossa aurinkopaneeleja. 

Enzo Bianchi ja La Azul olivat ainoita ”ensimmäisen boomin” aikana perustettuja tiloja, joissa vierailimme. Enzo Bianchin perusti italialainen Don Bianchi 1928 paikkeilla ja yritys on nykyään kolmannen polven omistuksessa. Emäntämme Jessica oli kaikkein asiantuntevin oppaamme ja päässee pitkälle tässä busineksessa. Jessica on saanut vastuulleen Bianchin elämyspalveluiden kehittämisen.

La Azul on yksi harvoja täysin argentiinalaisessa omistuksessa olevia tiloja. Tila on perustettu 1920 ja nykyinen omistaja Ezequiel Fadel hääräsi lounaalla asiakkaiden joukossa. Farkkuihin ja t-paitaan pukeutunut nuori mies hurmasi meidät mutkattomuudellaan, maanläheisyydellään ja rakkaudellaan kahteen pieneen tyttäreensä viiniensä lisäksi. Kutsuimme Ezequeilien Lappiin katsomaan joulupukkia tytärtensä kanssa!

Jos emme maistelleet viinejä, vaelsimme läheisillä kukkuloilla, ratsastimme 2700 metriin (maistelemaan viinejä), grillasimme herkkuja talon asadolla, pelasimme pöytäfutista, hurmaannuimme allaspoikien lihaksista, nautimme kolmenkymmenen vuoden ystävyydestä. Kiitos Pekalle ja Virpille mahtavasta seurasta. 

Nyt on aika siirtyä kosteanpaikanleiriltä korkeanpaikanleirille Pohjois-Argentiinaan vedelle ja leivälle. In vino veritas sanonta nimittäin jatkuu näin: in aqua sanitas – in water there is good sence!

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

•