Hyvää sadatta kahdetta Itsenäisyyspäivää Suomelle! Vietämme sitä Calfucon kylässä Valdivian maakunnassa, Tyynenmeren rannalla. Jukalla on jalassaan valkoiset shortsit ja erään venekunnan sininen pikeepaita. Jaana on pukeutunut Marimekon sinivalkoraidalliseen paitaan. Boolia ei ole, mutta Airbnb isännän tuoma jääkylmän kuohuviini on pirskahtelevan hapokasta. Tarjolla on pientä naposteltavaa: avocadoleipäsiä, tuoreita kirsikoita, juustoa ja suklaata. Kaartin soittokunta soittaa. Presidenttipari kättelee vieraita ja ihailemme pukuloistoa – Jaana Pelkosen asu on kyllä tyrmäävä mutta emme pitäneet erään toisen naisen housupuvusta. Jukka ei ole vielä (?) hakenut minua parketille. Läppärissä riittää akkua ja F-Securen Freedome palvelu mahdollistaa Ylen suoran lähetyksen seuraamisen täältä maailman toiselta laidalta.
Alberto, jonka talon pihapiirissä meidän vuokramökki on, on sattumoisin oikeastaan Jukan entinen kollega. Alberto on isänsä puolelta kolmannen polven ja äitinsä puolelta viidennen polven Chilen saksalaisia. Hän on syntyjään täältä Valdivian maakunnasta, mutta jäi Saksassa suoritettujen insinööriopintojensa jälkeen Muncheniin töihin. Telekommunikaatiomiehenä työpaikka löytyi Siemensiltä ja näin Albertokin päätyi Nokia Siemens Networksin palkkalistoille. Siksi hän halusi juhlistaa meidän Itsenäisyyspäivää kylmällä kuohujuomalla. Tulimme tuosta huomaavaisesta eleestä oikein hyvälle mielelle.
Saksalainen kulttuuri näkyy vahvasti näillä seuduilla. Täällä on artesaani olutpanimoita ja vahva olutkulttuuri. Kahviloissa on tarjolla käsekuchenia, juustokakkua. Pienemmissäkin kaupungeissa on saksalainen koulu. Valdivian kalatorilla paikallinen kalakauppias puhui minulle saksaa, kun huomasi, etten osaa espanjaa. Syynä on se, että 1846-1914 välillä tänne tuli 300 000 saksalaista siirtolaista. Ensimmäiset tulijat olivat lähteneet vuoden 1848 Saksan vallankumouksen jälkimaininkeja pakoon. Myöhemmät siirtolaiset tulivat tänne Chilen valtion houkuttelemina. Saadakseen Etelä-Chilen asutetuksi, Chile tarjosi maanviljelijöille ja käsityölaisille ilmaista maata ja tähän tarjoukseen monet saksalaiset tarttuivat. En yhtään ihmettele, että saksalaiset viihtyvät täällä Järvi-Chilessä. Maisemat ovat vehmasta kuin Swartzwaldissa, lännen puolella Tyyni valtameri välkehtii sinisenä ja itää reunustaa kymmenien lumihuippuisten tulivuorien ketju.
Chile täyttää ensi helmikuussa 202 vuotta. Maa on ollut 100 vuotta pidempään itsenäinen kuin Suomi. Vaikka meidän itsenäisyytemme on puolet lyhyempi, olemme me jotain osanneet tehdä oikein. Kun meillä poliitikko menettää luottamuksen, hän eroaa tehtävästään. Täällä, ja vähän muuallakin Etelä-Amerikassa, luottamus on mennyt jo ajat sitten tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Brasilian ja Uruguayin entiset presidentit ovat vankilassa korruptiosta, Venezuelassa on lähes sisällissota, koska presidentti ei suostu luopumaan vallasta. Bolivian presidentti lähti maanpakoon. Argentiinassa valittiin varapresidentiksi maan entinen presidentti Kirchner, jota syytetään korruptiosta. Ja täällä Chilessä kansa laittoi siihen malliin ranttaliksi, että presidentillä ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin luvata laittaa perustuslaki uusiksi. Eläköön itsenäinen Suomi!
Observations - arjen havaintoja maailmalta 