Navimagin Evangelista on autolautta, joka liikennöi Patagonian vuonoja ja salmia pitkin Puerto Nataleksesta pohjoiseen, Puerto Monttiin.  Rinkkamatkaajille tätä 1800 kilometrin wifitöntä panoraamamatkaa mainostetaan ”slow travel”-vaihtoehtona. Miksi lentää puolitoista tuntia, kun voi seilata parituhatta kilometriä neljän päivän ajan upeissa maisemissa?

Meille Jukan kanssa tästä laivamatkasta tuli todellakin slow travel, suorastaan hiljentymisen retriitti. Me, jotka olemme normaalisti sosiaalisia, emme jostain syystä jutelleet kanssamatkustajille juuri mitään. Ihailimme maisemia, katsoimme leffoja, luimme kirjoja, norkoilimme laivan komentosillalla ja jumppasimme kannella. Menimme laivan ruokalaan aamiaiselle, lounaalle ja illalliselle kellon kutsuessa, mutta istuimme aina kahdestaan. Kyllä tuntui hyvälle!

Reitillä oli muutama kohta, jossa on mahdollista bongata valaita. Yleisin tuttavuus näillä vesillä on kuulemma sinivalas. Ryhävalas, orca ja southern right whale, jolle en löytänyt suomenkielistä nimeä, ovat kolme muuta valastyyppiä täällä Patagoniassa. Meitä ei tällä kertaa valasbongauksessa onnistanut. Toisin oli siellä Valdesin niemimaalla. Valdesissa yksi luonto-opas kommentoi avokaatopaikkojen ja valasbongausturismin yhteyttä kiinnostavasti. Mitä enemmän isoja avokaatopaikkoja, sitä enemmän lintuja. Mitä ennemmän lintuja, sitä enemmän valaat kärsivät niitä nokkivista linnuista (ruokaa valaan nahkasta). Mitä enemmän nokkivia lintuja, sitä vähemmän valaat nousevat pintaan. Mitä vähemmän valaat nousevat pintaan, sitä vähemmän turisteille nähtävää. Mitä vähemmän turisteille nähtävää, sitä vähemmän turisteja. Selkeä korrelaatio jätteen määrän ja turismin laskun välillä. M.O.T.

Evangelistan oikea rooli on kuljettaa rekkoja ja autoja eteläisestä Patagoniasta pohjoiseen. Maantietä pitkin olisi kuljettava pitkä reissu Argentiinan kautta. Tullimaksut ovat kovat ja byrokratia on sen verran hankalaa, että rekkayhtiöt suosivat Navimagin autolauttaa. Tällä kertaa kyydissä oli myös kolme isoa rekkalastillista nautakarjaa. Meillä oli valtaosaltaan myötätuulta ja peräkannelle tuli kyllä aikamoiset odöörit alakerran autokannelta. Kysyin kapteenilta, tulevatko myös lehmät merisairaaksi. Hän kommentoi, ettei ole nähnyt niiden oksentavan, mutta lopettavat kyllä syömisen ja juomisen pahimman merenkäynnin ajaksi. Tälläkin reissulla yhden yön avomeriosuutta ennen jaettiin matkustajille meritautipillereitä. Kyllä 125 metrinen jahtimme tosiaan heilui Tyynen valtameren mainingeissa!

Kuulimme, että Navimag aikoo korvata tämän 1970-luvulla valmistuneen Evangelistan tuliterällä Esperanza autolautalla ensi kaudeksi. Noh, olihan tämä vähän kuin Pohjanmaan ruotsinlaivat ennen vanhaa ja ruosteen määrä lähenteli Saaristomeren Eivor yhteysaluksen kuntoa. Kuitenkin aitoa vanhanajan laivaromantiikkaa pullollaan. Alkoholia laivalla ei ollut tarjolla. Joitakin vuosia sitten joku porukka oli humalapäissään sytyttänyt nuotion hyttinsä lattialle. Turvallisuus ennen kaikkea!

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

•