Me lähdimme road tripille Chilen Puerto Nataleksesta Argentiinaan. Jukka rakastaa road trippejä. Niissä on kuulemma sitä vapauden tuntua. Minä en niin piittaa autossa istumisesta. Nyt oli kyllä maisemat kohdallaan, enkä voi valittaa. Aavaa pampaa tai steppeä, kuten sitä täällä nimittävät, riitti silmän kantamattomiin. Kumpuileva maasto nousi välillä yli kilometrin korkeuteen, horisontissa siinsi lumihuippuisia vuoria ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Eikä tiellä ollut juuri muuta liikennettä.
Matka FitzRoy vuorelle ja El Chaltenin kylään viivästyi vuorokaudella. Olimme unohtaneet kertoa autovuokraamossa, että matka suuntautuu rajan taakse Argentiinaan. Vuokra-auton viemisestä rajan yli oli varoiteltu, on kuulemma tosi byrokraattinen ja hankala prosessi. Noh, meillä meni vuorokausi odotellessa, että notaari vahvisti auton paperit, mutta muuten rajamuodollisuudet olivat ”piece of cake”.
Matkanteko oli kuin vanhasta road trip elokuvasta. Seitsemän tunnin matkalla oli yksi yksinäinen, ajan raiskaama bensa-asema, josta sai kupin kahvia ja La Leonan kievari, missä nälkä taittui maittavalla empanadalla, täkäläisellä lihapasteijalla. La Leonalla on kiinnostava historia. Tarinan mukaan USAn kuuluisat pankkirosvot siirtyivät ”live or dead” etsintäkuulutuksen jälkeen Etelä-Amerikkaan ja nämä kolme ”gringoa”, Butch Casidy, Sundance Kid ja hänen mimminsä Helen Page, olivat täällä seriffiä paossa ryöstettyään ensin pankin. La Leonan lähin naapuri (2 tunnin ajomatka) on Estancia Helsingfors. Suomalainen, Alfred Ramström, tuli vaimonsa kanssa tänne pakoon Venäjän vainoja 1900-luvun alussa. Metsätöissä tienaamillaan rahoillaan hän perusti maatilan ja nimesi sen Helsingforsiksi. Nykyään se on luksus hotelli, jossa yö maksaa yli 600 euroa!
Jos Torres del Paine oli hemmotellut meitä häikäisevillä maisemilla, ei El Chaltenin vaellusreitit jääneet paljoakaan jälkeen. Suoraan kylästä lähtevät polut veivät meidät suoraan mahtavien huippujen ja turkoosin sinisenä hohtavien jäätikkölampien äärelle. Fitz Royn huippu kohosi 3400 metrin korkeuteen ja kirkkaassa auringonpaisteessa se oli majesteettinen ilmestys! Cerro Torre, neulamainen vuori, joka on myös yli kolmetonninen, oli vähintäänkin yhtä häikäisevä! Jos joku suunnittelee vaellusreissuja Patagoniaan, El Chalten kannattaa ehdottomasti ottaa ”pakettiin” mukaan. Kahdeksan-kymmenen tunnin päivämatkat vievät upeisiin maisemiin ja illaksi voi pään painaa hotellin pehmeään tyynyyn. Kylässä on myös upeita ravintoloita tunnelman ollessa kuitenkin mukava kotikutoinen.
Ennen paluuta Puerto Natalakseen teimme pakollisen pysähdyksen El Calafateen ja Perito Morenan jäätikölle. Olimme varanneet majapaikan keskeltä steppeä ja tuo Estancia La Usita oli juuri mitä toivoimme. Emäntä tarjosi lounaaksi vasta paistetut empanadat, isäntä oli touhukas ja juttelimme niitä näitä ilman yhteistä kieltä! Illalliseksi tarjottu lammas ateria oli niin autenttista kuin vain voi olla. Olimme paikan ainoat asiakkaat! Perito Morenakaan ei pettänyt, vaikka melkein jätimme sen väliin ”liian turistisena”. Onhan se sentään yksi maailman suurimmista jäätiköistä ja parhaiten saavutettavissa oleva – hienolta terassilta vain muutaman kymmenen metrin päästä jääätikön reunasta saattoi jään liikettä ja loistoa ihailla.
Tänä iltana, 26 marraskuuta, menemme Navimagin autolauttaan yöksi. Aloitamme aamu seitsemältä neljän päivän matkan Puerto Nataleksesta Puerto Montiin. Navigoinmme Chilen länsirannikkoa pitkin saarten ja vuonojen lomitse ja koukkaamme loppupäässä avomeren puolelle kunnes tulemme perille Chiloen saaren suojassa. Kiinnostava nähdä, minkälainen lautta tämä on. Nyt meillä on kuitenkin oma hytti, joka on aikamoinen harppaus Yaghan lautan kansituolipaikoista!
Observations - arjen havaintoja maailmalta 