Viimeset päivät Buenos Airesissa olivat tangon täyteisiä. Aloitimme matkan argentiinalaisen tangon saloihin alkeisryhmätunnilla. Siellä kävelimme ilmapallo välissämme rinkiä tangon tahtiin. Tangon ydin avautui kuitenkin vasta seuraavana päivänä Carloksen ja Marian kotona, jossa he antavat yksityistunteja. Ensimmäisellä tunnilla Carlos painotti, että kaiken ydin on kommunikointi. Miten nainen (tai se jota viedään) voisi muuten tietää, mitä on tulossa? Meidän piti nojata vahvasti yläkropalla toistemme suuntaan ja yhteen liittyvissä käsissä piti olla riittävä paine viestin välittämiseen. Tästä lähdemme liikenteeseen. Seuraavan päivän tunnilla saimme yllätykseksemme kehuja – asiat olivat hautuneet yön yli ja etenimme jo pivotteihin saakka. Pivotit ovat niitä, kun nainen pyörähtelee miehen ohjaamana puolelta toiselle. Meissä on kuulemma potentiaalia!

Peronisti Fernandezista olisi sitten tulossa uusi presidentti jo ensimmäisen kierroksen jälkeen. Ihmiset pelkäävät peson kurssin romahdusta ja viranomaiset pelkäävät valuuttavarannon katoa. Ennen vaaleja ihmiset olivat nostaneet 20 miljardia dollaria pankeista viimeisen kolmen kuukauden aikana ja laittaneet ne ”patjan alle”. Heti vaalien jälkeisenä maanantaina tuli voimaan rajoitus, että yksi ihminen voi nostaa vain 200 dollaria kuukaudessa tililtä tai vaihtaa sadan dollarin edestä pesoja dollareissa käteisenä. Täällä on muuten äänestyspakko. Tosin sakko äänestämättä jättämisestä on vain pari euroa. Toinen anekdootti on se, että vaalipäivänä ravintoloissa alkoholia saa tarjoilla vasta klo 21.00 jälkeen – kyllä meitä harmitti dinnerillä.

Buenos Airesin jälkeen seuraava etappimme on Valdesin niemimaa, joka on noin 1500 km BA:sta etelään. Tällä UNESCOn perintökohteella on mielenkiintoinen tarina.  Ensimmäiset merkit ihmisasutuksesta ovat 4800 vuoden takaa. Alueella eläneet metsästäjäkeräilijät kuuluivat Tehuelche heimoon. Kuulemma vielä löytyy väkeä, joka ymmärtää heidän kieltä ja tapoja! Opaskirjoissa ja wikipediassa ohitetaan tuo tuhansien vuosien jakso muutamalla maininnalla. Itse asiassa Argentiinassa on merkkejä ihmisistä 13 000 vuoden takaa, mutta kirjoissa kerrotaan maan historian alkaneen 500 vuotta sitten espanjalaisten löytöretkeilijöiden tulon myötä. Ferdinand Magellan oli yksi ensimmäisistä tulijoista. Mutta Magellanista myöhemmin lisää. Nyt takaisin Valdesin tarinaan.

Muutamat espanjalaiset uudisasukkaat tulivat Valdesin niemimaalle 1700 luvulla. Tämä karumpaakin karumpi niemi ei tarjonnut kummoisia elinolosuhteita. Täältä kuitenkin löytyi paikka kolmelle suolakaivokselle, joista tuli merkittäviä työllistäjiä. Merileijonien rasvan jalostaminen öljyksi oli toinen tärkeä elinkeino. Valdeissa oli ja on edelleen suuria merileijonayhdyskuntia. Täällä tapettiin vuosien 1914-1958 välillä 268 000 merileijonaa.  1950-luvun paikkeilla Valdes koki rajun romahduksen: pakastaminen yleistyi ja lihan säilöminen ei enää vaatinut suolaa ja merileijonien pyynti kiellettiin. Väkiluku putosi 2000 hengestä 100.

Valdes on jonkin sortin esimerkki resilienssistä eli kyvystä muuttua. (Vieläkö resilienssi on ”kuuma” businesstermi?) Alueen turismin potentiaalin tunnisti myös vuokraemäntämme isoisä vuonna 1968. Tuo Buenos Airesin kasvatti oli anarkisti, joka lähti viranomaisia pakoon. Hän perusti tänne Puerto Piramidesin kylään leipomon ja näissä tiloissa tyttären tytär Carolina pyörittää pientä viihtyisää majataloamme. Paikan väkiluku on kasvanut 700:aan. Turismi kukoistaa ”turismo responsable” hengessä. Alueella on myös onnistuneesti yhdistetty lampaan ja laaman kasvatus sekä luonnonsuojelu!

• 

• 

• 

•